Kirja-arvostelu: Pelit kulttuurina

Minulla on tällä hetkellä peleihin liittyvä opinnäyte kesken ja siksi on tullut luettua paljon peleihin liittyvää kirjallisuutta. Yksi kirjalistani kirjoista on Pelit kulttuurina -kirja, jota kävin haaveillen tapaamassa kirjakaupassa viikoittain viime vuonna. Sen omaan budjettiin liian kallis hinta esti ostamisen. Sitten kirjamessuilla kirja löytyi sattumalta super halvalla hinnalla ja sain sen vihdoin omaan pelikirjahyllyyni. Lukukokemus ei pettänyt, vaikka olikin hieman erilainen kuin odotin.

Jos pelit ovat sinulle vieras käsite, johon haluaisit tutustua paremmin, tai olet pelaaja ja sinua kiinnostaa enemmän teoria sekä tutkimus pelien takana, suosittelen lukemaan Pelit kulttuurina -kirjan. Nykypäivänä on vaikeaa elää kuulematta tai näkemättä pelejä jossakin muodossa. Lähes kaikki meistä pelaavat jollakin tapaa, vaikka ei itseään pelaajaksi lukisikaan. Ja samalla pelit nousevat säännöllisin väliaijoin haittojensa ja hyötyjensä puolesta yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi. Jo näistä syistä kaikkien kannattaisi tietää ainakin alkeet pelaamisen teoriasta.

Lisää peliaiheista luettavaa löydät sivustoni pelikirjat -kohdasta.

Millainen kirja on Pelit kulttuurina?

Tietokirjana Pelit kulttuurina on viihdyttävä, mutta samalla akateeminen. Teksteissä viitataan tutkimuksiin ja muuhun teoriaan. Tavallaan kirja sopii aivan kaikille ja on kirjoitettua pelaamisesta tietämättömällekin sopien, koska kyseessä on selkeästi opas aloittelijoille. Pakko kuitenkin myöntää, että jos et ole tottunut lukemaan akateemisia tietokirjoja, voi lukukokemus tuntua hiukan raskaalle. Kirja on viihdyttävä, mutta aikamoinen tietopaketti täynnä (hyvin selitettyjä) termejä ja tutkimustietoa.

Kirjassa on mukana useita eri kirjoittajia, jotka kertovat erilaisita aiheista. Kirjaa ei ole pakko lukea kokonaan vaan voi hypätä itseään kiinnostaviin artikkeleihin. Parhaan kokonaiskuvan pelaamisesta saa kuitenkin lukemalla teoksen kannesta kanteen, koska pelit ja pelaaminen ovat yllättävän laaja aihe, joka näkyy maailmassamme monissa yllättävissä paikoissa. Kirja on jaettu neljään osaan, joissa kaikissa on kolme artikkelia. Lisäksi kirja sisältää johdannon ja lopetusluvun Mitä pelit merkitsevät? (Jonne Arjoranta).

  1. Tiede, taide ja tuotanto:
    • Pelikulttuurien tutkimuksen historia (Frans Mäyrä)
    • Pelit kulttuurina ja taiteena (Jaakko Stenros)
    • Pelintekemisen kulttuurit (Olli Sotamaa)
  2. Pelaajien ja pelaamisen paikat:
    • Vuorovaikutus pelaajayhteisössä (Marko Siitonen)
    • Sukupuoli, pelaajaidentiteetti ja pelikulttuurinen osallisuus (Usva Friman)
    • Digitaalisen pelaamisen tiloja ja vaiheita (Jaakko Suominen)
  3. Rajankäyntiä:
    • Pelit ja transmediallisuus (Tanja Välisalo & Raine Koskimaa)
    • Liikunta, urheilu ja pelaaminen (Riikka Turtiainen)
    • Raha, pelit ja rahapelit (Jani Kinnunen)
  4. Pelit ja leikki muuttuvassa yhteiskunnassa:
    • Kulttuurin leikillistyminen ja pelillistyminen (Raine Koskimaa & Tanja Välisalo)
    • Aikuisten leikki leikillisen käänteen aikakaudella (Katriina Heljakka)
    • Pelien yhteiskunnalliset uhkakuvat (Tero Pasanen & Mikko Meriläinen)

Lue esimerkiksi seuraavat osiot:

Suosittelen erityisesti lukemaan ensimmäisen osion kaikki kolme lukua, koska niistä saa kokonaisvaltaisen kuvan pelaamisesta osana kulttuuria. Pelikulttuurien tutkimuksen historia on mielenkiintoinen luku, mutta jos historia ei ole lempiaiheesi ja lukeminen meinaa tyssätä siihen, hyppää yli ja palaa lukuun myöhemmin. Koko kirja ei kerro pelkästä historiasta vaan ennemminkin teos on täynnä nykyajan aiheita pelaamisesta.

Oma suosikkini Pelit kulttuurina -kirjan luvuista oli Sukupuoli, pelaajaidentiteetti ja pelikulttuurien osallisuus, jota suosittelen erityisen paljon kaikille. Blogiani lukeville kirjoittajille taas vinkkaan Pelit ja transmediallisuus -lukua, joka keskittyy pelien ja muiden medioiden yhtymäkohtiin. Voitaisiinko aloittaa trendi, jossa omista kirjoista alettaisiin tekemään myös peliversioita tai itsenäisiä jatko-osia peleinä? 😀 Sanataideohjaajat sekä kirjoittamisen ja muiden luovien alojen opettajat taas saattavat kiinnostua luvuista Kulttuurin leikillistyminen ja pelillistyminen sekä Aikuisten leikki leikillisen käänteen aikakaudella, koska näissä käsitellään erityisesti leikillisyyttä kulttuurissa ja arjessa, mikä tavallaan liittyy myös luovuuden oppimiseen.

Pelit kulttuurina -kirjan tiedot:

Pelit kulttuurina -kirjan kanssi on värikäs ja täynnä peliaiheista kuvastoa

Pelit kulttuurina on kohtuullisen tuore kirja ja yksi ensimmäisiä suomalaisia perusoppaita aiheeseen. Valitettavasti kirjasta ei vaikuta olevan äänikirjaversiota, mutta ainakin Storytellistä näyttäisi löytyvän e-kirja ja lisäksi kirjaa on ihan hyvin kirjastoissa. Kirjassa päästään kuulemaan useita eri näkökulmia suomalaisen pelialan tutkijoilta, koska jokaisella luvulla on oma kirjoittajansa.

Kirjan nimi: Pelit kulttuurina
Toimittaneet: Usva Friman, Jonne Arjoranta, Jani Kinnunen, Katriina Heljakka & Jaakko Stenros
Kustantaja: Vastapaino
Julkaisuvuosi: 2022
Pituus: 361 sivua

Pelit kulttuurina -kirjan arvostelu:

En ole aivan varma, mitä odotin aloittaessani kirjan lukemisen, mutta sen aiheet pääsivät silti yllättämään. Ensimmäinen osio käsittelee nimenomaa pelejä kulttuurina, jonka jälkeen sitten käydään läpi monia eri aiheita pelaamiseen ja kulttuuriin liittyen. Moni asia kirjassa oli jo itselleni tuttu, mutta silti opin myös uutta tai sain varmuutta omiin ajatuksiini, jonkun muun laittaessa ne sanoiksi. Kaiken kaikkiaan Pelit kulttuurina -kirja oli hyvä lukukokemus. Tosin en usko tulevani lukemaan kirjaa uudelleen kokonaan, mutta varmasti palaan yksittäisiin lukuihin sen sisällä.

Lukuja perusteista sekä erillisistä aiheista

Kirjan ensimmäinen osio Osa 1: Tiede, taide ja tuotanto menee niin pelien tutkimuksen historiaan kuin peleihin ja niiden tekemiseen kulttuurina. Kaikki aiheet käydään läpi hyvin ja niistä oppii paljon erityisesti silloin, jos pelikulttuuri ei ennestään ole tuttua. Pelien tutkimuksen historia oli ihan mielenkiintoista, mutta samalla se on historiaa ja saattaa heti kirjan alussa kääntää monen pois kirjan lukemisen parista. Jatka tiukasti eteenpäin! Muut luvut käsittelevät enemmän nykyhetkeä, jonka ymmärrystä historian tunteminen auttaa.

Jos kirjan nimi veti sinut puoleensa, tämä ensimmäinen kolmen luvun osio vastaa sitä parhaiten. Loput kirjan luvuista lähtevät haarautumaan omiin suuntiinsa pääaiheen ”pelit kulttuurina” ympärille. Osa luvuista pysyi hyvin lähellä pääaihetta, kun taas osa lähti omille teilleen kauemmaksi siitä.

Pidin henkilökohtaisesti eniten mahdollisimman lähellä kirjan aihetta pysyvistä luvuista, jotka pohtivat suoraa pelejä ja kulttuuria. Erityistä pohdintaa itsessäni herätti pelitaiteeseen keskittyvä luku. Olen jo pidemmän aikaa pohtinut pelien ja taiteen yhteyttä. Toisaalta pelit ovat viihdettä, mutta toisaalta pelit voivat olla myös korkeakulttuuria tai taideteoksia. Se riippuu täysin pelistä. Onhan kirjallisuudessakin niin korkeakirjallisuutta kuin viihdekirjallisuutta, mutta lisäksi taiteellisempia kokonaisuuksia. Pelit kulttuurina esittelee John Sharpin jaottelun pelien ja taiteen yhteydelle: pelitaide, taidepelit ja taiteilijoiden pelit. Vaikka olenkin käsittänyt pelien olevan jollain tasolla taidetta, sain lukiessa kiinni konkreettisemmin omista samalla linjalla olleista ajatuksistani.

”Taiteen näkökulmasta peleillä on annettavaa erityisesti osallistumiseen
ja kanssaluomiseen liittyvissä kysymyksissä:
tekijän ja kokijan rajapinnan hämärtäminen on peleissä helpompaa.”
– Pelit kulttuurina/Jaakko Stenros

Ensimmäinen osio vie siis hyvin asian ytimeen ja termistöön, minkä jälkeen osioissa käsitellään laajasti pelaamista eri näkökulmista. Osa jutuista osui ja upposi minuun, kun taas osa oli erittäin kaukana omista mielenkiinnon kohteistani (kuten urheilupelit ja rahapelaaminen). Vaikka osa osioista ei henkilökohtaisesti kiinnostanut, luin ne silti urhoollisesti läpi ja en sanoisi minkään luvun lukemisen olleen turhaa. Jokainen luku herätti jonkin näköisiä ajatuksia ja ylös merkattavia lainauksia. Hiukan kritiikkiä antaisin siitä, että osa luvuista tuntui olevan erillisia omia tekstejään, jotka yhdistyivät muihin kirjan lukuihin vain pelien kautta. Muita kytköksiä, viittauksia tai yhdistävää linjaa oli hankala löytää. Saatoin kiinnostua jostakin aiheesta, mutta sitten hypättiinkin aivan erilaiseen tunnelmaan uudessa luvussa.

Pelintekemisen kulttuurit

Eniten hyötyä kirjasta on oman arvioni mukaan pelialan tutkijoille sekä pelialalla työskenteleville henkilöille ja erityisesti alasta haaveileville aloittelijoille. Peliala on niin laaja, että usein sitä vain jää omaan mukavaan nurkkaansa unohtaen katsella ympärilleen. Siksi Pelit kulttuurina -kirja voi toimia hyvänä kertauksena perusteisiin ja pelien monipuolisuuteen kulttuurin muotona. Käytäntöpainotteinen pelientekijä saa sanoitusta jo tietämilleen asioille.

Aloittelija taas saa käsityksen siitä, mihin kaikkeen peliala ylettyy. Jos haluaa työskennellä pelialalla, ei se tarkoita aina vain digitaalisia räiskintäpelejä tai avoimen maailman seikkailupelejä. Pelit ovat kulttuurin muoto, joka näkyy hiukan kaikessa. Esimerkiksi niin rahapelaaminen, erilaiset leikit kuin opetuspelitkin ovat omia pelaamisensa alueita, joita sivutaan kirjassa.

Peliala on mielenkiintoinen työala, mutta samalla se on erittäin normaali kapitalistisen yhteiskunnan tulos. Pelintekijät voivat olla taiteilijoita tai koodareita tai jotakin siitä väliltä, mutta usein he ovat ylityöllistettyjä työmuurahaisia, joilla on aivan liian pieni palkka työurakkaan nähden. En halua haukkua pelialaa, mutta totuus työolosuhteista ei usein ole kaunis. Tietenkin poikkeuksiakin on ja moni peli onkin yksityisten tekijöiden tai pikkufirmojen tekemiä. Kirjassa käsitellään syvemmin pelialaa ja erityisesti pidin siitä, kuinka kerrotaan niin töistä Suomessa kuin ulkomailla.

”Uskottavan pelityöläisen profiiliin kuuluu siis lähtökohtaisesti riittävä tietämys viimeisimmistä peleistä. Tämän tietämyksen ylläpitämiseksi pelintekijät pelaavat paljon testatakseen erilaisia ratkaisuja peleissä.”
-Pelit kulttuurina/Olli Sotamaa

Olen monesta asiasta samaa mieltä kirjan kanssa, mutta erityisesti sydäntäni lämmitti idea siitä, ettei pelikulttuuri sisällä pelkkää pelaajakulttuuria vaan myös pelintekijäkulttuurin. Opiskelen itse tällä hetkellä pelientekemistä ja olen aika syvällä pelientekemisen kulttuurissa yksityisellä/indie-puolella. Samalla olen ollut pelaaja koko elämäni. Ilman pelaajakulttuuria ei ole pelintekijöitä ja ilman pelientekokulttuuria ei ole pelaajia.

Pelit kulttuurina kirjoittajille

Oma intohimoni on pelialan ja pelikirjoittamisen esitelly perinteisille kirjoittajille. Yhä useampi ihminen nauttii tarinansa peleinä, joten pelit ovat tärkeä osa kirjoittajien tulevaisuutta. Ja yksinkertaisesti sanottuna pelikirjoittamisesta voi oppia paljon myös perinteisten kirjojen kirjoittamiseen. Esimerkiksi:

”Pelien ja kulttuurien kiinteästä suhteesta kertoo myös se, että ne ovat usein esillä fiktiivisissä kulttuureissa. Kun kirjoissa tai elokuvissa kuvataan vieraita, fantastisia kulttuureja, on näillä usein omat pelit ja leikkinsä.”
– Pelit kulttuurina/Jaakko Stenros

Yksi asia, joka erityisesti kiinnitti huomioni kirjassa ja tavallaan loi uudenlaisen ahaa-elämyksen, oli pelien sisällyttäminen maailmanluontiin. Olen tietenkin tiennyt pelien olevan tärkeä osa luotuja maailmoita, mutten ole ajatellut niitä sen syvemmin. Maailmassa pelattavat pelit kuvaavat maailmaa, sen historiaa ja arvoja. Nyt ajatukseni ovat kiinnittyneet tähän niin, etten voi olla bongailematta pelejä erilaisissa fantasiamaailmoissa ja miettimään, miten ne kuvaavat maailmaa.

Pelit kulttuurina on ihan kokonaisuudessaan hyvä kirja kirjoittajille, joita pelit kiinnostavat. Sitä lukiessa voi syntyä ideoita pelien sisällyttämisestä omiin tarinoihin. Ja toisaalta yhtäkkiä saattaa tajuta, että ehkä oman tarinan paras muoto ei olekaan kirja vaan peli. Jotkut tarinat vain taipuvat parhaiten peleiksi, joissa tarinan kokijalla on osuutensa tarinan toimijana ja päätöksen tekijänä. Jos koko kirjan lukeminen ei innoita, aloita transmediallisuutta käsittelevästä kappaleesta. Moni pelialan ulkopuolinen yllättyy aina siitä, kuinka monista heillekin tutuista kirjoista/leffoista/sarjoista on olemassa jatko-osia tai sivutarinoita peleinä.

Lähteet syvällä pelitutkimuksessa ja -alassa

Kirjan lopussa on useiden sivujen pituinen lähdeluettelo, josta jo heti näkee kirjan tiedon perustuvan niin tutkimukseen kuin aiemmin peleistä julkaistuihin artikkeleihin. Pelit kulttuurina ei ole mikään ”musta vain tuntuu tältä” -tietokirja vaan sen takana on tutkimustietoa sekä teoriaa pelialalta Suomessa ja ulkomailla. Lukiessa tuntui, että nyt puhutaan täyttä asiaa.

Lähteet näkyvät myös siinä, että läpi kirjan esitellään erilaisia tunnettuja teorioita peleistä sekä pelaamisesta. Nämä usein muilla kielillä alkujaan julkaissut teoriat on avattu yksinkertaiseen muotoon suomeksi. Usein ne on tiivistetty muutamaan lauseeseen ilman turhia pitkiä ja monimutkaisia selostuksia. Näin jo pelkästään tämän kirjan lukemalla saa hyvin perustietoa teorioista sekä niiden keksijöistä, jotka nousevat usein puheenaiheeksi peleistä puhuttaessa akateemisesti. Muoto sopii hyvin myös asioista mitään tietämättömälle.

”Callois’n luokittelemat (pelien) päätyypit oovat agon (kilpailu), alea (sattuma), mimicry (simulaatio) ja ilinx (huimaus), jotka yhdistyivät käytännön peleissä eri tavoin. Lisäksi Caillois hahmotti toisen vaihtelun ulottuvuuden, joka kuvaa itse pelaamisen luonnetta joko vapaamuotoisena leikkinä (paidia) tai, toisessa ääripäässä, tiukasti sääntöihin sitoutuneena pelaamisena (ludus).”
-Pelit kulttuurina/Frans Mäyrä

Pidän kirjan akateemisesta muodosta sen teoriapohjan ja lähteiden käyttämisen takia, mutta silti suurin kritiikkini on ennemmin juurikin tälle kirjan genrelle kuin kirjalle itselleen. Tosin olen vain pieni ammattikorkeakouluopiskelija enkä suuri akateemikko eli tämä kritiikki on lähinnä omaan lukutottumukseeni ja makuuni liittyvää kritiikkiä, joka kannattaa lukea siltä pohjalta…

Välillä olisin kaivannut pieniä syvempiä yhtymäkohtia kirjan kirjoittajien ja aiheen välillä. Lukiessa tuli hiukan kliininen tunne, jossa osassa lukuja kirjoittaja on hävitetty kokonaan aiheen taustalta. Teoria on tärkeää ja mielenkiintoista, mutta jäin pohtimaan, millaisia pelaajia kirjan kirjoittajat ovat ja mikä on heidän suhteensa peleihin sekä aiheeseen. Laajemmat omat kokemukset tai mielipiteet eivät ehkä olisi hyväksyttyjä näin teoriapohjaiseen teokseen, mutta ne olisivat tehneet sen tekstistä helpommin lähestyttävän. Suosittelen lukemaan kirjan lopusta löytyvät lyhyet esittelyt kirjoittajista. Näistä saa ainakin hiukan tarkemmin kuvaa siitä, millaisia kirjoittajia kirjassa on mukana. Hiukan pidemmät esittelyt olisivat mielestänit voineet lisätä kirjoittajien auktoriteettiä aiheeseen liittyen sekä helpottaneet ymmärtämään heidän näkökulmaansa kirjoitettuihin aiheisiin nähden.

Vaikka kritiikkini osuukin kirjan tyyliin, oli teksti silti viihdyttävää lukea. Kyseessä onkin erittäin teoriapohjainen tietokirja, mutta silti suurin osa asioista on selitetty erittäin kansankielisesti ja kaikille sopien. Jos etäältä tuntuvat kirjoittavat eivät haittaa, suosittelen tämän lukemista ihan vain maallikollekin ilman akateemisia tarkoitusperiä.

Pelit kulttuurina -kirjan hyvät ja huonot puolet:

Arvosteluni on hiukan sekalainen, koska kirja herätti paljon ajatuksia ja tuki omia jo ennestään syntyneitä ideoitani pelimaailmasta. Yhteenvetona voin sanoa, että Pelit kulttuurina on hyvä perusteos, jos sinua kiinnostaa pelien teoria ja tutkimus. Pääset alkuun pelien tutkimukseen ja teoriaan tutustumisessa, koska kirjassa kerrotaan peruskäsitteitä, teorioita sekä hiukan pelien tutkimuksen historiaakin. Lisäksi kirja esittelee aiheita, jotka tulevat usein esiin peleistä puhuttaessa tai jotka ovat tärkeitä pelien tutkimuksessa.

Minulla ei ole paljoa huonoa sanottavaa tästä kirjasta. Ja enemmänkin huonot sanottavat ovat kirjan akateemisempaan genreen liittyviä huonoja puolia kuin kirjaan itseensä liittyviä moitteita.

Hyvät puolet:
+ Näkökulmia sekä Suomeen että koko maailmaan
+ Oppii paljon peleihin ja pelien tekemiseen liittyvää sanastoa
+ Useita kirjoittajia eli laajasti eri aiheita ja näkökulmia
+ Sanottuja asioita tuettu lähteillä
+ Termit ja teoriat selitetty selkeästi

Huonot puolet:
– Osa aiheista hiukan irallaan kokonaisuudesta/toisistaan
– Vaatii hiukan akateemista lukutaitoa/kiinnostusta eli voi olla raskas lukea viihdetietokirjoihin tottuneelle
– Olisin kaivannut enemmän kirjoittajien omaa persoonaa ja yhteyttä peleihin (tosin ymmärrän miksi tätä ei ollut)

Kenelle Pelit kulttuurina -kirja sopii?

Pelit kulttuurina -kirja soveltuu todella monenlaisille ihmisille, koska se on perusteos aiheeseen. Tärkeää on vain muistaa, ettei kyseessä ole mikään kevyt pakkaus vaan kirja on täynnä asiaa peleistä sekä niiden kulttuureista. Eli kirjaan kannattaa paneutua, kun aivot ovat skarppina ja on valmis lukemaan ajatuksen kanssa. Jos akateeminen teksti ei ole tuttua, lue luku kerrallaan ja anna itsellesi lupa palata taaksepäin, jos jokin asia ei heti aukene.

Kenelle suosittelisin Pelit kulttuurina -kirjaa?

  • Pelaaville akateemikoille
  • Aloitteville pelialan opiskelijoille
  • Suomeksi kirjallisuutta haaliville pelintekijöille ja pelaajille
  • Peliopas vanhemmille, jotka haluavat tutustua laajemmin pelaamisen kulttuuriin akateemisesta näkökulmasta
  • Kaikille, joita pelit kiinnostavat ilmiönä ja jotka haluavat osallistua keskusteluun pelaamisesta
  • Pelialan ihmisille, jotka kaipaavat perusteiden kertaamista
  • Pelialaa tulevana ammattina pohtiville nuorille tai vanhemmille alanvaihtajille
  • Uusia näkökulmia hakeville muiden luovienalojen tekijöille

Jos pidit Pelit kulttuurina -kirjasta, tutustu myös näihin:

Pelit kulttuurina -kirjan jälkeen on helppoa pureutua monelaisiin muihin peliaiheisiin kirjoihin ja medioihin. Alla muutama suositus.

Pelit- ja Pelaaja-lehdet

Jos peliaiheet kiinnostavat enemmän, suosittelen selailemaan suomalaisia pelilehtiä. Niissä käsitellään pelaamista monesta näkökulmasta. Pelit-lehdet ja Pelaaja-lehdet ovat suosittuja suomalaisia pelilehtiä, joilla on kummallakin pitkä historia ja siksi luettavaakin riittää. Kummallakin lehdellä on myös mielenkiintoisia artikkeleita heidän nettivisuillaan.

Pelit kulttuurina -kirjan lähteet

Lähteensä listaavissa kirjoissa on se hauska puoli, että seuraavaa luettavaa tekstiä ei tarvitse lähteä hakemaan kaukaa. Lukaise läpi Pelit kulttuurina -kirjan lähdelista ja bongaa sieltä mielenkiintoisia teoksia. Valitse näistä seuraava teksti luettavaksi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top