Mika Waltarin kirjoitusopas Aiotko kirjailijaksi?

Ei kannata tarttua pelkkiin uutuuksiin, jos suomalaiset kirjoitusoppaat kiinnostavat. Kun alat tutustua kirjoitusoppaidemme historiaan, ennen pitkää Mika Waltarin kirjoitusopas Aiotko kirjailijaksi? tulee puheeksi. Se on 30-luvulla julkaistu paljon kattava kirjoitusopas, jossa yksi tunnetuimmista kirjailijoistamme puhuu kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta antaen samalla vinkkejä nuorille kirjoittajille. Hauskaa on, että alkujaan tämä kirja on julkaistu ennen kuin Mika Waltari julkaisi tunnetuimman kirjansa Sinuhe egyptiläisen.

Muista käydä läpi myös muut arvostelemani ja suosittelemani kirjoitusoppaat.

Mika Waltarin kirjoitusopas on pienen kokoinen, keltainen kirja, jonka kannessa on pegasos

Millainen on Mika Waltarin kirjoitusopas?

Tyyliltään Mika Waltarin kirjoutusopas Aiotko kirjailijaksi? on suhteellisen perinteinen kirjoitusopas, jossa mennään syvemmin eri kirjoittajuuden ja kirjoittamisen aiheisiin luku luvulta. Kirjan nimen alaotsikko ”Tuttavallista keskustelua kaikesta siitä, mitä nuoren kirjailijan tulee tietää.” kuvastaa kirjoitusopasta täydellisesti. Waltari käy läpi kirjassa:

  • yleisesti kirjailijalle asetettavat vaatimukset
  • oman teoksen julkaisun ja tekijänokeidet (vuoden 1935 opein eli ei ihan nykypäivään sovellettavissa)
  • kirjallisuuskritiikin yksityiskohdat
  • oman aikansa oikeellisen kirjoitustyylin
  • ohjeita eri genrejen kirjoittamiseen: runo, taideproosa, aikakausilehtiproosa, romaani ja näytelmä, kuunnelma sekä elokuva

Kirjoitustyyli on yllättävän modernin oloista ja sujuvaa eli kirjan lukaisee läpi kohtuullisen nopeaa. Myös sävy sopii nykyaikaan, vaikka onkin hiukan negatiivinen ja sitä kautta jopa hauska. Vaikka kieli ja tyyli ovat modernillekin lukijalle sopivia, on suuri osa asioista vanhentuneita. Kirjassa käytetään paljon aikaa vanhentuneiden tyyliseikkojen ja toimintamallien läpi käymiseen.

Mika Waltarin Aiotko Kirjailijaksi? tiedot

Kirjan nimi: Aiotko kirjailijaksi? Tuttavallista keskustelua kaikesta siitä, mitä nuoren kirjailijan tulee tietää.
Kirjailija: Mika Waltari
Pituus: 6 h 8 min / 215 sivua (riippuu hiukan versiosta)
Kirjoitusvuosi: 1935
Kieli: suomi
Kustantaja: WSOY
Aihe: Kokeneen kirjailijan vinkkejä aloittelijoille, (vanhentuneita) teknisiä ohjeita julkaisemisesta unelmoiville

Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi? -kirjan arvostelu

Luin Waltarin kirjoitusoppaan viime vuonna ensimmäisen kerran ja kuuntelin sen uudestaan nyt tätä postausta kirjoittaessani. Kummallakin lukukerralla opas herätti inspiraatiota ja uusia ideoita. Vaikka Waltari ei sinänsä kuulu lempikirjailijoihini, jo pelkästään hänen kirjojensa suosio ja klassikkoasema sekä pitkä kirjailijanura tekivät kirjasta lukemisen arvoisen minulle. Lisäksi sitä on suositeltu muutamalla kirjoituskurssilla. Mika Waltarin kirjoitusopas Aiotko kirjailijaksi? on ehdoton klassikko, kun kyseessä ovat suomalaiset kirjoitusoppaat. Lukemisen jälkeen voin sanoa, ettei tämä johdu vain sen melki 100 vuoden iästä. Oppaassa on aikaa kestäneitä hyviä vinkkejä niin vasta-alkajalle kuin jo kokeneellekin kirjoittajalle.

Mika Waltarin kirjoitusopas on aikansa kuva

Aiotko kirjailijaksi? on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1935. Ajankuva näkyy läpi kirjoitusoppaan niin sanavalinnoissa, aiheissa kuin neuvoissakin. Osa vanhoista neuvoista oli ainakin minulle mielenkiintoista luettavaa, koska kirjoittajuus Suomessa on ehtinyt muuttua paljon ajan kuluessa.

Kirjan lukeminen vaatii siispä jonkin verran lähdekritiikkiä sekä soveltamista, että parhaat vinkit saa muunnettua nykyaikaan sopiviksi. Kaksi novelleihin keskittyvää kappaletta eli aikalehtiproosa ja taidenovelli kuvastavat tätä parhaiten kirjassa. Niissä on kyllä todella hyviä vinkkejä, mutta konteksti ei sovi mielestäni enää nykypäivään. Meillä ei yksinkertaisesti julkaista novelleja lehdissä ja toisaalta yleisessä keskustelussa novelleja harvemmin jaetaan viihteellisiin ja taiteellisiin. Kun näihin rajoihin ei kiinnitä liiaksi huomiota, saa kummastakin luvusta hyviä vinkkejä ihan yleisesti novellien kirjoitukseen.

”Mutta käytännössä kahdella sormellakin kirjoittaa (kirjoituskoneella) jo kyllin nopeasti. Eipä ajatuskaan kovin paljon sen nopeammin kirjailijalta suju.” -Mika Waltari

Yllättävän ajankohtaisia ajatuksia kirjoittamisesta

Vaikka Mika Waltarin kirjoitusopas on selkeästi aikansa tuotosta, ovat jotkut sen ajatuksista yllättävän tuoreita ja nykyaikaan soveltuvia. Vieläpä uskomattoman yllättävillä tavoilla! Erityisesti iloa minussa ja lähipiirissäni aiheutti Waltarin kuva kirjojen arvostelijoista ja kirja-alan ihmisistä:

”Moni arvostelija luulee saavuttavansa arvonantoa ja kunnioitusta julistaessaan jokaisen hauskan ja jännittävän kirjan »pintapuoliseksi», »kevyeksi», joskus »latteaksi» jne. Tällaiset arvostelijat olisi ammuttava!” -Mika Waltari

Tästähän kirjasomessakin on viime aikoina puhuttu. Tai ainakin minun kuplassani samat ajatukset ovat olleet esillä. Tosin Waltari vie aikalailla syvään päätyyn mielipiteensä asiasta… Seuraavan kerran, kun joku arvostelee viihteellisiä kirjoja jollakin näillä termeillä, sano suoraan: ”Mika Waltari muuten haluaisi ampua sut.” (Tämä on vitsi, en suosittele Waltarin puolesta uhkailua kellekään!) Waltari tuntuu olevan muutenkin viihdekirjaillisuuden suuri tukija. Rakastan hänen erotteluaan ajanvieteromaanin ja todellisen romaanin välillä:

”Ajanvieteromaanin ja todellisen romaanin erotus on siis se, ettei ajavieteromaani herätä lukijaa ajattelemaan, vaan päinvastoin pienen huumeaineannoksen lailla vapauttaa hänet muutamaksi tunniksi ajattelemasta. — Siis, jos kykenet kirjoittamaan hyvän ajanvieteromaanin, voit iloita siitä, että olet tehnyt muutamia tuhansia ihmisiä muutamaksi tunniksi onnellisiksi, poistanut tuokioksi rahan ja elämän huolet heidän mielistään ja vapauttanut heidät arkipäivän harmaudesta. Todellinen romaani ei tee lukijaa onnelliseksi, se tekee ihmisen levottomaksi, saa hänet ajattelemaan, muuttaa hänet hivenen verran paremmaksi, viisaammaksi ja henkisesti suuremmaksi kuin ennen.” -Mika Waltari

Kirjallisuus on siitä mukava ala, että loppujen lopuksi perusteet eivät paljoa muutu. Olipa kyse sitten alkujaan suullisesti jaetuista kertomuksista tai tämän hetken suosikkikirjoista, on niillä aina jotakin yhteistä. Waltari jakaakin paljon juuri tällaista edelleen pätevää tietoa. Tietenkin Waltarin aikana esillä olleiden tekniikkojen päälle on editty rakentaa paljon uutta ja jotkin asiat ovat poistuneet muodista, mutta kukaan ei kuitenkaan estä sinua kokeilemasta kirjoittaa täysin kuin Mika Waltari 1900-luvulla. Tosin osa Waltarin vinkeistä saattaa herättää suurta kummastusta hovilukijoissasi sekä kustannustoimittajissa. Vaikka et Waltarin vinkkien 100% kopioinnilla uudeksi kirjasomen hitiksi nousisikaan, on hänen tyylillään leikittely vähintään ihan hauska kirjoitusharjoitus.

Kirjailijan tulevaisuus on kirottu ja synkkä

Omasta mielestäni kirjan parhaita puolia on sen synkistelevä kuva kirjoittamisesta. Mika Waltarin kirjoitusopas ei todellisuudessa sovi vasta aloittelevalle kirjoittajalle ellei halua heti alkuun kaikki pelottelupuheet kirjoittajan arjesta pois alta. Kokeneempi kirjoittaja sen sijaan pystyy nauramaan näissä mukana. Tosin osa kommenteista osuu hiukan liiankin lähelle totuutta, mikä aiheuttaa ennemminkin tuskaisaa naurua. Kirjaa lukemalla voi tulla jopa siihen lopputulemaan, että Waltari vihaa kirjoittajan ammattia ja ei suosittele sitä kellekään täysijärkiselle. Samalla hän ei kuitenkaan voi olla kirjoittamatta ja rakastamatta kirjoittamista. Luulen, että moni pidempään kirjoittanut pystyy samaistumaan tähän viha-rakkaussuhteeseen.

”Ammattikirjailija on usein onneton ihminen.” – Mika Waltari

Mitä Mika Waltarin kirjoitusopas Aiotko kirjalijaksi? sisältää?

Kirjoitusopas sisältää kaiken mitä nuori kirjailija (1930-luvulla) voikaan tarvita. Löydät oppaan sivuilta paljon käytännön vinkkejä ja tyyliseikkoja, joita en lähtisi seuraamaan nykyaikana. Mukana on jopa postitusohjeet ja saatekirjeiden kirjoitusohjeet kustantajille. En seuraisi näistä kumpaakaan, mutta toisaalta Waltarin saatekirjeellä saattaisi ainakin jäädä mieleen. Seuraavat luvut/aiheet olivat minusta parhaiten nykypäivään soveltuvia oppimateriaaleja kirjassa:

Tyyli: Tyylistä kertovassa kappaleessa Waltari ensinnäkin selventää, mitä kirjoittajan tyyli tarkoittaa. Lisäksi hän käy läpi erilaisia oman tyylin löytämiseen sopivia vinkkejä eli siis lähinnä menee hiukan syvemmin erilaisiin tyyleihin.

Runous: Yksi luku kirjasta on omistettu kokonaan runoilijoille. Waltari kertoo siitä, miten tuskaisaa runoilijan elämä on, ja samalla kuitenkin suosittelee sitä kaikille lyhyesti kirjoittamisen ja sanojen tärkeyden oppimiseksi. Hän selittää myös tarkemmin tekniikkaa runouden takana. Runous jaetaan kahteen alalajiin: boheemiin ja porvarilliseen.

Novellit: Novellien kirjoitusohjeet on jaettu taidenovelleihin ja aikakausilehtiproosaan. Näissä käydään läpi, mitä novellit ylipäätään ovat, ja novellin kirjoittamisen teoriaa. Lisäksi kummassakin luvussa listataan novellien eri tyyppejä ja niiden piirteitä.

Romaani: Waltari kertoo romaanin syntyvaiheet, jotka selkeästi ovat hänen omasta kirjoitusprosessistaan. Romaanin kirjoittaminen opetellaan sen kautta, millainen on” suuri romaani”. Waltari myös lohduttaa, että normaalisti esikoiskirja ei lukeudu suurien romaanien joukkoon.

Mitä opin kirjoitusoppaalta?

Mika Waltarin kirjoitusopas oli minulle ennemmin viihteellinen kuin opettava lukukokemus. Suurimmat oppitunnit olivat kirjoittajien arjesta ja elämästä 1930-luvun Suomessa. Unohdan aina, että ennen kirjoittajat tekivät rahaa julkaisemalla luovia tekstejä lehdissä. Aloitteleva kirjailija saattoi ensin kirjoitella lyhyempiä juttuja tai runoja lehtiin ja vasta sitten nimensä julki saatuaan hakea kustantajaa. Kuulostaisi ihan unelmalta minusta, mutta aikakauteni vankina tyydyn bloggaamiseen.

Eniten uutta opin kappaleesta ”Tyylistä ja tavallisimmista tyylivirheistä”. Tyyli on ollut minulle aina hiukan abstraktiaihe, jonka samaan aikaan ymmärrän ja en. Waltarin teksti ja muilta kirjoittajilta lainatut pätkät tekivät tyylin käsitteestä minulle konkreettisemman kokonaisuuden. Uusi unelmani kirjoittajana onkin tästä luvusta varastettu ajatus: haluan kirjoittaa niin, että vain lukemalla yhden kappaleen tekstiäni lukija pystyy heti arvaamaan tekstin kuuluvan minulle.

Runon, novellin ja romaanin kirjoittamisen tekniset puolet olivat hyvää kertausta perusteista, mutta en niistä sinällään oppinut paljoa uutta. Toisaalta luen myös jatkuvasti kirjoitusoppaita sekä teoriaa eli jollekin muulle nämä luvut saattaisivat aiheuttaa suuriakin oivalluksia. Eli suosittelen lukaisemaan, jos kiinnostaa.

Oppeja Waltarin kirjoitusoppaasta:

Enemmänkin yllätyin siitä, että minulla ja Waltarilla on paljon samoja mielipiteitä kirjoittamisesta. Moni oma lempivinkkini sattuu olemaan myös Waltarin suositus kirjoittajille! Tässä niistä muutama esimerkki:

  • Opiskele uusia kieliä ja lue kirjallisuutta laajemmin – Lukeminen laajentaa kirjoittajan kirjoituskykyä. Jokainen uusi kieli avaa sinulle uudenlaisen kirjallisuuden kentän. Waltarin mukaan uusi kieli antaa etumatkaa muihin kirjailijoihin nähden, jotka eivät osaa kyseistä kieltä. Minä olen aikalailla samalla linjalla.
  • Tutustu uusiin ihmisiin – ”Kukaan ihminen ei saa tuntua sinusta ikävältä.” Waltari kirjoittaa. Parhaat kirjoittajat pystyvät mielestäni näkemään asiat kaikkien kannalta, oli kyse sitten diktaattorista tai pienestä lapsesta. Vaikka vihaisi tietynlaista ihmistä, täytyy hänestä kirjoittaessa ymmärtää ja astua hänen saappaisiinsa. Että tämä onnistuisi pitää olla avoin puhumaan kaikenlaisten ihmisten kanssa.
  • Lue myös huonoja kirjoja – Yksi parhaista tavoista oppia on todeta, että ainakaan näin en halua kirjoittaa. Jos lukemasi kirja tuntuu tylsälle tai muulla tavalla huonolle, selvitä mistä tämä johtuu. Sitten muista asia omien tekstiesi parissa.
  • Älä suututa toimitusta/kirjaväkeä, jos haluat saada jotakin julkaistua. – Me kaikki olemme ihmisiä kirja-alalla eli en suosittele polttamaan takanaan hirveän monia siltoja. Suomen piirit ovat aikas pienet. En oleta, että kaikkien kanssa tulisi toimeen. Kannattaa silti miettiä omia sanomisiaan ja olla valmis myöntämään tekemänsä virheet.
  • ”kirjallisuuden tehtävä ei ole saarnata” -Mika Waltarin kirjoitusopas
  • Kirjoita eri tyyleillä ja eri lajeja – Jokaisesta eri lajista ja tyylistä voi oppia jotakin. Esimerkiksi runous opettaa kirjoittamaan tiiviisti ja pitämään jokaista käytettyä sanaa tärkeänä valintana.
  • ”Arvostelijan ensimmäinen ja suurin tehtävä on herättää yleisössä mielenkiintoa ja rakkautta kirjallisuutta kohtaan” -Mika Waltari – Itse kirjoittaessani ja puhuessani kirjoista olen aina tietoinen siitä, että suurimmalle osalle kirjoista löytyy aina niistä pitävä lukijakunta. Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, pohdi kannattaako ylipäätään sanoa mitään.

Waltarin kirjoitusoppaan hyvät ja huonot puolet:

Hyvät puolet:
+ Jotkin kommentit hauskan ajankohtaisia nykyajassakin
+ Paljon hyviä käytännön vinkkejä
+ Kokeneelta kirjailijalta aloittelijalle -näkökulma toimii hyvin
+ Kirja on jaoteltu hyvin erillisiin osa-alueisiin eli ei pakko lukea kokonaan

Huonot puolet:
– Aika paljon vanhentunutta tietoa
– Jos haluat positiivista kannustusta, kannattaa sitä etsiä jostain muualta.

Kenelle Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi? sopii?

Itse yllätyin siitä, miten hauska lukukokemus Mika Waltarin kirjoitusopas Aiotko kirjailijaksi? oli. Etsin kirjaa pitkän aikaa ennen kuin löysin sen Vanhan kirjallisuuden päiviltä. Silloin teos ei ollut ilmestynyt vielä äänikirjana. Koska Aiotko kirjailijaksi? on nyt myös kuunneltavassa muodossa ja pituudeltaan suhteellisen lyhyt, voin suositella sitä oikeastaan kaikille joita vähääkään kiinnostaa. Erityisesti kuitenkin suosittelen kirjoitusoppaan lukue seuraavanlaisille lukijoille:

  • Suomalaisen luovan kirjoittamisen kehittymisestä kiinnostuneet
  • Mika Waltarin fanit
  • Kirjoitusoppaiden innokkaat lukijat
  • Kirjoittamisen hyviä perus neuvoja etsivät aloittelevat kirjoittajat (tosin vaatii hiukan kriittistä lukutaitoa)
  • Negatiivista ja synkkää, mutta humoristista, kirjoitustyyliä arvostavat
  • Kirja-arvostelijoille luku Kirjallisuuden arvostelemisesta (moni voisi oppia tästä paljon)

Kirjassa on erilliset luvut runoilijoille, novellien kirjoittajille (taidenovelli ja aikakausilehtiproosa kuuluvat kumpikin tähän) sekä romaanin kirjoittajille. Kaikki näistä ovat lukemisen arvoisia, mutta hyppää vain suosiolla itseäsi kiinnostavaan aiheeseen, jos siltä tuntuu.

Jos Mika Waltarin kirjoitusopas oli mieleesi, lue seuraavaksi….

Taija Tuomisen Minusta tulee kirjailija
Tässä on mielestäni hiukan samaa henkeä, mutta vain modernimmassa muodossa. Minusta tulee kirjailija on julkaistu vuonna 2013 eli melkein 80 vuotta Waltarin oppaan jälkeen. Myös Tuomisen opas käy läpi kirjailijuutta useista näkökulmista. Mukana on ihan kirjoitushetkeen sopivia vinkkejä kirjan julkaisemiseksi (eli hiukan tuoreempaa näkökulmaa kuin Waltarin oppaassa), teknisiä vinkkejä kirjoittamiseen sekä apua kirjoittajan elämään.

Mika Waltarin muut teokset
En ole itse mikään suuri Waltarin fani ja oikeastaan Mika Waltarin kirjoitusopas on ainut kirjailijalta lukemani teos. Siitä huolimatta suosittelen tutustumaan hänen tuotantoonsa, mutta pitäen samalla mielessä kirjoittamisen ajankohdan. Moni ei tiedä, että Waltarin kirjallinen tuotanto on laajempi kuin vain Sinuhe gyptiläinen. Se sisältää kaiken näköistä joulutarinoista muistelmiin.

1 ajatus aiheesta “Mika Waltarin kirjoitusopas Aiotko kirjailijaksi?”

  1. Paluuviite: Virginia Woolfin päiväkirjat (kirja-arvostelu) - Sana kynittävänä -kirjoitusblogi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top